Mineraalien louhinnan korvaukset yhteiskunnalle

Kirjallinen kysymykseni asiasta eduskunnassa 24.2.2017:

Kaivoslakia pitäisi muuttaa siten, että se antaisi hyvän perustan periä yhtiöiltä korvauksia malmiesiintymien hyödyntämisestä. Suomen nykyinen kaivoslainsäädäntö on muotoiltu lähtien valtausjärjestelmästä (malminetsintäluvasta). Kuka hyvänsä saa varata kaavoitetun alueen ulkopuolelta kuinka suuren alueen hyvänsä käytännössä ilmaiseksi. Näin hyvää mahdollisuutta ei voi jättää käyttämättä – Suomesta on jo varattu todella laajoja alueita, silti varaajalla ei tarvitse olla mitään edellytyksiä malminetsintälupaan ja mahdollisesti kaivostoiminnan aloittamiseen. Varauksille voisi asettaa esimerkiksi pinta-alaan perustuvan vuotuisen maksun, jotta ei kannattaisi tehdä turhan suuria varauksia.

 Harvat maat sallivat malmi- ja mineraalivarojen hyödyntämisen ilman selkeitä korvauksia, koska kansainväliset yhtiöt voivat harjoittaa ns. verosuunnittelua ja kotiuttaa voittonsa muihin maihin. Siksi monissa maissa onkin käytössä kaivosvero / rojaltimaksut. Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi vastauksessa kirjalliseen kysymykseen 2012, että hallituksen mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten valtiovarainministeriössä kartoitetaan kaivostoimintaan kohdistuvan mahdollisen veron osalta alustavia veromalleja. Veromalleja ei kuitenkaan ole parlamentaariseen käsittelyyn tuotu.

Toinen louhintaan liittyvä ongelma syntyy, kun suomalaiset yritykset louhivat kiviainesta kunnassa, mutta yhteisövero maksetaan pääkonttoripaikkakunnalle, joka on muualla kuin louhintakunnassa. Kunnilla on nykyisen lainsäädännön kautta vähän mahdollisuuksia saada muita korvauksia kuin lupakäsittelyyn liittyvät maksut. Ongelmana ovat välilliset vaikutukset mm. liikenteen aiheuttamien investointien (esim. kevyen liikenteen väylät, valaistus, liittymä- ja suojatiejärjestelyt), joiden investoinnit nykyisen ELY-keskuksen määrärahojen puutteen vuoksi kaatuvat aina kunnalle.

Asukkaat, joihin suorat haitat kohdistuvat (melu, pöly, omaisuuden arvonalennus), ovat heikoimmassa asemassa. Lainsäädäntö lähtee väliaikaisesta haitasta ajatuksella, kun louhostoiminta loppuu, loppuu haitat.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta valtio saisi korvauksen mahdollisesti hyödynnettävistä malmeista ja mineraaleistaan ja että kunnat saisivat riittävän korvauksen välillisistä vaikutuksista, jotka aiheutuvat kiviaineksen louhinnasta niiden maaperästä?

 Suomen Uutiset 24.2.2017