Ministerikiertoa

Hei taas,

Peruspalveluministeri Guzenina-Richardson sai lähteä. Hänellä ei mielestäni taidot riittäneet ottamaan huomioon erilaisia näkökantoja Sote-uudistuksen tiimoilta. Politiikka oli poukkoilevaa ja työryhmiä oli työryhmien perään. Sotku oli valtava eikä hän saanut työhön mitään ryhtiä. Valmisteluun ei haluttu mukaan kaikkia puolueita vaan runnottiin omia ajatuksia läpi. Ministerillä oli näytön paikka ja paineita saada jotain aikaan.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurukin sai siirtyä toiseen pestiin.

Perusoikeusoppineet kirjoittivat huolestuneina kuntauudistuksesta ja sotesta. Katsottiin, että valmistelu oli perusoikeuksien vastaista. Kunnilta on edellytetty vastauksia mitä moninaisempiin kysymyksiin vaikka kunnat eivät ole tienneet mihin pitäisi oikein vastata. Eihän se ihme ole. Kukaan ei hallituksessakaan tunnu oikein tietävän miten kuntien pitäisi yhdistyä ja miten sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi tulevaisuudessa järjestää. 

Olen aina kummastellut henkilöitä jotka ajavat tiettyä linjaa läpi vaikka taidot ja tiedot eivät riittäisi. Missään vaiheessa ei uskota ihmisten ääntä, vaan halutaan jäädä historian kirjoihin uudistajana. Tätä uudistusta viedään läpi hinnalla millä hyvänsä. 

Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata myöntää, ettei muutamalla ihmisellä voi olla kaikkea ymmärrystä ja että isoja uudistuksia tehdään nimenomaan yhteistyöllä sekä kansalaisia kuuntelemalla.

En tiedä ovatko uudet ministerimme yhtään avarakatseisempia ja kuuntelevampia. Toivon todella niin. Kyse on kuitenkin niin merkittävistä uudistuksista koko maamme historiassa, ettei tämä ole oikea kohta tehdä omaa poliittista uraa. Nyt pitää katsoa mikä on Suomen ja kansalaistemme etu.

Aurinkoisin terveisin,

-Leena-