Ajatuksia sopimusyhteiskunnasta

Minua pohdituttaa muutama asia sopimusyhteiskunnassa.

Toiset ihmiset vaativat, että hallitus ei saa puuttua työmarkkinajärjestöjen sopimusvapauteen lainsäädännöllä. Toiset vaativat, että paikallinen työehtojen sopiminen pitää lailla säätää helpommaksi. Toiset taas vaativat, että hallitsemattoman maahanmuuton estämiseksi emme voi käyttää kansainvälisten sopimusten vastaisia menettelyjä. Eli Ruotsin rajaa ei voi yksinkertaisesti sulkea, koska olisi sopimusten vastaista vain marssittaa heidät takaisin turvalliseen Ruotsiin. Ja vielä eräät vaativat, että kansainvälisiä sopimuksia ei tarvitse noudattaa ja rajat vain kiinni.

Mielenkiintoisinta on, että toisinaan samat ihmiset vaativat, että olemme sopimusyhteiskunta ja sopimuksia tulee noudattaa ja sopimusvapauteen ei saa puuttua, mutta maahanmuuttokysymyksessä niitä ei tarvitse noudattaa. Olisi paljon selkeämpää kun edes samat ihmiset olisivat tässä asiassa johdonmukaisia.

Itse katson, että lainsäätäjällä on oikeus puuttua siihen, miten yhteiskunnassa saa sopia. Lisäksi olisin valmis palauttamaan Ruotsista tulevat ihmiset takaisin Ruotsiin. Tiedän, että se ei olisi kansainvälisten sopimusten mukaista, jos ihminen tulee rajalle hakemaan turvapaikkaa, mutta noudattaako Ruotsi itse sopimusta, kun ei rekisteröi ihmisiä Ruotsissa ja käsittele heidän hakemuksiaan siellä? Olen siis johdonmukaisesti sitä mieltä, että itsenäisellä valtiolla on oikeus määrätä alueellaan lainsäädännöstään vaikka se puuttuisi sopimusvapauteen joko sitä kiristävänä tai vapauttavana. Lisäksi katson, että voimme livetä kansainvälisten sopimusten noudattamisesta, jos sopimusta eivät kaikki muutkaan noudata.