Vaarallista murhaajaa ei pidä vapauttaa

Lehtitietojen mukaan tänä vuonna vapautuu hovioikeuden päätöksellä 13 elinkautisvankia. Joukossa on palkkamurhaajia, peräti kaksi erillistä tapausta, joissa murhaajat ovat haudanneet toisen ihmisen elävältä sekä muita erittäin raakoja henkirikoksia.

Elinkautista istuva pääsee ehdonalaiseen joko Helsingin hovioikeuden ratkaisulla tai presidentin armahduksella. Viime vuosina presidentti ei ole armahduksia tehnyt.

Rikosseuraamuslaitos ei ole kaikissa tapauksissa puoltanut vangin ehdonalaiseen päästämistä, mutta hovioikeus on ratkaissut asian toisin. Useiden murhaajien kohdalla vapauttamista on puoltanut vangin päihteettömyys, poistumislupien noudattaminen ja hyvä käytös.

Nyt puhutaan Suomen vaarallisimmista vangeista. Yhteiskunnan tehtävä on suojella ihmisten oikeutta turvallisuuteen eristämällä väkivaltaiset rikolliset. Miksi siis perusteluissa esimerkiksi vangin päihteettömyys punnitaan tärkeämmäksi vapauttamista puoltavaksi tekijäksi, kuin väkivaltarikosten uusimisriski, vireillä olevat muut rikosasiat tai aiempi väkivaltahistoria?

Sellaiset seikat, kuten päihteettömyys tai poistumislupien noudattaminen pitäisi olla itsestäänselviä asioita - nyt niiden noudattamisesta palkitaan!

Tuntuu kohtuuttomalta, että vapautamme ehdonalaiseen väkivaltaisia murhaajia, ja asiaa perustellaan että he ovat noudattaneet poistumislupia.

Vapauttamismenettelyn pitäisi perustua vangista tehtävään väkivaltariskiarvioon ja vankilan sekä rikosseuraamuslaitoksen lausuntoon. Painoarvo tulee olla niiden henkilöiden lausunnoilla, jotka ovat päivittäin näiden rikollisten kanssa tekemisissä, sillä heillä on paras käsitys henkilön vaarallisuudesta.

Lopulta tärkeintä on oltava, onko vanki vaarallinen vai ei. Ei parisuhteella tai päihteettömyydellä.