Tauluista ja taloudesta

Olen seurannut vilkasta keskustelua Schjerfbeck taulun ympärillä. Kirjoituksia on puolesta ja vastaan.

Itse olin ainoa, joka vastusti tauluhankintaa kaupunginhallituksessa maaliskuussa. Onneksi moni samassa kokouksessa ollut poliitikko tuli järkiinsä ja äänesti hankintaa vastaa myöhemmin valtuustossa. Valtuusto päätti selvällä enemmistöllä, ettei 170.000 euron hintaista taulua ole tässä taloustilanteessa varaa ostaa.

Jokainen joka seuraa Suomen valtion ja kuntien taloudellista tilannetta varmasti tietää, että Suomen talous takkuaa pahasti. Olemme Kreikan kanssa valitettavasti samalla listalla, jossa on mainittu kaksi EU-maata, joiden talous on pahassa taantumassa. Lisäksi EU-komissio on antanut meille varoituksen ja haluaa Suomen ryhtyvän toimiin budjettivajeen ja julkisen velan tervehdyttämiseksi.

Perussuomalaiset, keskusta ja kokoomus käyvät hallitusneuvotteluita ja pyrkivät saamaan aikaan hallitusohjelman, jolla Suomen talous saadaan pikaisesti nousuun. On hyvä jokaisen muistaa, että osana talouden tervehdyttämistä tulee myös kuntien saada säästöjä aikaan, sillä valtion tuki kunnille pienenee.

Hyvinkäällä on myös meneillään keskustelut talouden tasapainottamiseksi, jotta kunnan velka ei lisääntyisi eikä veronkorotuksia tarvitsisi tehdä. Samalla peruspalvelujen taso tulee säilyttää.

Asia on lopulta aivan yksinkertainen. Jos perheessä on rahaa elämistä varten esimerkiksi 200 euroa muutamaksi viikoksi, niin laitamme rahat ruokaan ja jätämme vaikkapa oopperakäynnin väliin. Näin se vain menee. Toisaalta – jos valitsemme oopperakäynnin, se tarkoittaa, että emme sitten syö muutamaan viikkoon.

Nyt sanoisin jokaiselle, että pistetään asiat tärkeysjärjestykseen, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme voidaan pelastaa. Jokaisen meistä on osallistuttava talkoisiin ja tingittävä verovaroin kustannettavista menoeristä, jotka eivät ole pakollisia.