Uskonnonvapaus ja vakaumukset

Tänään käytiin eduskunnassa vilkasta keskustelua kansalaisaloitteesta, joka koskee hoitohenkilökunnan oikeutta olla osallistumatta raskauden keskeytykseen ja naisen hoitoon. Aloitteessa vaaditaan hoitohenkilöille oikeutta olla osallistumatta toimenpiteeseen vakaumuksen perusteella.

Itse käytin puheenvuoron ja olen eri mieltä aloitteen tekijöiden kanssa. Kyse on laillisesta toimenpiteestä, jossa kysymys on naisen itsemääräämisoikeudesta ja potilaan oikeudesta hoitoon ilman syrjintää.

Yhdenvertaisuuden vuoksi meidän tulee miettiä onko tämä ns. pandoran lipas, jolla avataan oikeus oman ilmoituksen varaisesti kieltäytyä antamasta hoitoa, jos se sotii omaa uskontoa tai vakaumusta vastaan.

Meillä on paljon eri uskontokunnan edustajia ja lisää tulee. Onko kohta niin, että saamme sattumanvaraisesti hoitoa siitä riippuen, minkä uskontokunnan tai vakaumuksen edustajia hoitohenkilöstössä sattuu olemaan?

Raskauden keskeytys ei ole kenellekään osapuolelle kevyt ratkaisu ja ymmärrän hyvin, että se ei varmasti ole mieluisaa hoitohenkilökunnallekaan. Jos aloite menestyy voisi kuka vain  ilmoittaa, että vakaumus estää hoidon antamisen.

Katson, että asia pitää saattaa myös perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, jotta voimme arvioida, onko perusteltua yhdenvertaisuuden kannalta, että hoidon antamisesta voi virkatehtävissään kieltäytyä. Kyse on perusoikeuksista, eli oikeudesta uskontoon ja vakaumuksiin sekä toisaalta itsemääräämisoikeudesta sekä oikeudesta terveydenhoitoon.

Tämä jakoi ihmisiä eri puolueissa. Samoin perussuomalaisten ryhmässä on ihmisiä puolesta ja vastaan. Aihe ei ole helppo ja onneksi keskustelu käytiin arvostavassa hengessä.