Kirjallinen kysymys ministerille kipupotilaiden hoidosta

Kipupotilaiden hoitoon ja kohteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja tällä hetkellä potilaat ovat hoidon suhteen eriarvoisessa asemassa maantieteellisesti katsottuna. Esimerkkitapaus tätä sairautta sairastavasta potilaasta on ollut suhteellisen laajalti julkisuudessa eri julkaisuissa, muun muassa Iltalehti kirjoitti 06.10.2015 erään turkulaisnuoren saamista hoidoista ja hänen kokemuksistaan sairaudenhoidon aikana.

Kaikin tavoin erityissairaanhoitoon kuuluvat potilaat pudotetaan nykyisin usein myös terveyskeskusten hoidettaviksi. Jatkuva kivun seuranta, lääkitys ja muut hoitoon kuuluvat toimet jäävät usein täten toteuttamatta. Tämän seurauksena potilaat unohtuvat hoitamattomina ja joutuvat kärsimään suhteettoman kovaa kipua, myös masentuvat, eristäytyvät sekä itsemurhariskitkin kasvavat. Terveyskeskuksissa erityishoito ei aina toteudu, koska sairautta ei tunneta ja kipua usein myös vähätellään. Äkillisessä kipukohtauksessa potilas joutuu odottelemaan helpottavaa kipupistosta pisimmillään jopa tunteja päivystysjonossa, mikä tuntuu suorastaan potilaan kiduttamiselta. Päivystysvastaanotolta ei jatkohoitoa tarjota, terveyskeskusten ajanvarauslistat ovat kohtuuttoman pitkät, eikä kiireisillä lääkäreillä ole aikaa useinkaan paneutua sairauden jatkohoitoon. Hyvin usein myös vastaanottavana lääkärinä saattaa olla lääkäri, joka ei tiedosta sairautta, eikä hänellä ole uskallusta ohjata potilasta eteenpäin kaupunkien ja kuntien nykyisten säästölinjausten vuoksi. Akuutissa kipukohtauksissa kivunhoidon erikoislääkärin vastaanotolle pääsy on auttamattomasti liian vaikeaa ja monimutkaista.

Kroonisista kivuista kärsivien potilaiden kivut voivat olla usein vahvuudeltaan verrattavissa syöpäpotilaan kipuun, ja se on aika ajoin jopa voimakkaampaa, esimerkkinä CRPS- oireyhtymästä aiheutuvat kipukohtaukset. Vahvat opioidit sekä huumausaineeksi luokitellut lääkkeet ovat kipupotilaan hoidossa poikkeustilanteissa käytettyjä.

CRPS sairaus (Complex Regional Pain Syndrome) on määritelty kivuliaaksi oireyhtymäksi, jossa oireina ovat alueellinen kipu, tuntomuutokset sekä autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toimintamuutokset. Tutkimusten mukaan Suomessa pitkäaikaisesta kivusta kärsii 20-30% väestöstä, hermovauriotyyppisestä kivusta kärsii noin 7-10% väestöstä ja toimintakykyä rajoittavasta kivusta kärsii noin 5-7% työikäisestä väestöstä.

Tätä sairautta koskeva kansalaisadressi on tehty otsikolla: kipupotilaiden hoito ja epäasiallinen kohtelu, johon on kertynyt 08.10.2015 mennessä 1810 nimeä.

Tiedot on koottu valtakunnallisesta potilasjärjestö Suomen CRPS ry:stä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavaan kysymykseen:

Aikooko asianomainen ministeri ryhtyä toimenpiteisiin siltä osin, että  kipupotilaiden hoidon laatu ja hoitoon pääseminen valtakunnallisesti nopeutuisi ja onko näiden asioiden eteen suunnitelmissa tehdä minkäänlaisia muutoksia?