Toimeentulotuesta

Kirjallinen kysymys toimeentulotuen hakemiseen liittyvistä ongelmista

Toimeentulotuen hakemiseen liittyvistä ongelmista on viime aikoina julkisuudessa uutisoitu eri yhteyksissä useaan kertaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvioiden mukaan jopa kolmannes maamme toimeentulotukeen oikeutetuista maan kansalaisista ei hae toimeentulotukea laisinkaan.

Toimeentulotuki jää hakematta julkaistujen tietojen mukaan jopa yli 110 000 kotitaloudelta.

Tositteiden keruu hakemuksien liitteiksi on monen mielestä jo liian raskasta ja vaivalloista.

Kynnys tuen hakemiseen on myös usein korkea etenkin ikäihmisille.

Arvioiden mukaan myös jopa kolmannes sosiaalityön asiakkaista on liian huonossa kunnossa peräämään oikeuksiaan.

Tutkija Jouko Karjalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) on maininnut julkisuudessa, että toimeentulotuen hakemiseen liittyy vielä hyvin paljon pelkoa leimautumisesta ja jopa häpeää.

Suurimpina kärsijöinä toimeentulotuen alikäytössä ovat uutislähteiden mukaan ikäihmiset, joille kynnys avun hakemiseen on korkea. Monet eivät myöskään osaa tai jaksa kuntonsa vuoksi sitä tehdä ja muun muassa joka kuukausi, toistuva tositteiden keruu sekä toimittaminen toimeentulotuen käsittelijälle on monelle ylivoimainen tehtävä.

Myös useilta ikäihmiseltä puuttuu kotoa internetyhteys sekä olematon tieto/taito sen käyttöön, joten usein myös pelkän sähköisen verkon palvelujen käyttö aiheuttaa täten ongelmia.

THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto pelkää, että liian monen avuntarvitsijan hätä voi jatkossa jäädä huomaamatta, kun perustoimentulotuen hakeminen siirtyy ensi vuoden alusta kunnilta Kelalle.

Myös vuoden 2016 alusta kohonneet terveydenhoitomenot sekä esim. lääkärikäyntien matkakustannusten omavastuuosuuden nousu aiheuttaa toimeentulotukiasiakkaiden määrään nousua usein terveyspalveluja tarvitsevassa vanhusväestössä.

Pelkona onkin, että avun saavuttamattomiin jäävät, esim. pieneläkeläiset, tinkivät joko tarpeellisesta lääkityksestään tai ravinnosta. Usein myös sosiaalitoimen asiakkuuden pelätään johtavan kasvojen menettämiseen ja toimeentulotukeen liittyy Suomessa yhä edelleen leima ja häpeä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko asianomainen ministeri tietoinen toimeentulotuen hakemiseen liittyvistä, edellä mainituista ongelmista ja minkälaisiin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä ongelmien minimoimiseksi?

Lisäksi kysyn, että miten ministeri varmistaa toimeentulotukeen oikeutettujen omin avuin pärjäämättömien löytämisen ja tunnistamisen sekä avun piiriin saattamiseksi.

Leena Meri (ps)