Ilmastoasioissa Suomen etu sopimuspöytiin

Ilmastonmuutos on tosiasia. Ilmastonmuutoksen nostivat esille myös presidentti Niinistö ja presidenttiehdokas Huhtasaari uuden vuoden puheissaan. Koko maapallon luontoa pitää suojella saastumiselta, mutta suojelusta aiheutuvia taloudellisia taakkoja ei saa laittaa vain niiden harteille, jotka ovat jo nyt vähentäneet päästöjä eniten.

EU-sovellutus Pariisin ilmastosopimuksesta on epäoikeudenmukainen Suomelle ja voi jopa pysäyttää työllisyys- ja talouskehityksen. Epäoikeudenmukaisuus paljastuu, kun laitetaan rinnakkain maakohtaiset sähköntuotannon kivihiiliosuudet ja taakanjaossa sovitut maakohtaiset päästövähennystavoitteet. Muutama esimerkki kivihiilen osuudesta sähköntuotannosta: Puola 92 %, Bulgaria n. 90 %, Romania n. 90%, Tanska 48 %, Saksa 46 % (tukee yhä ruskokivihiilituotantoa itäisessä Saksassa) ja Suomi 6,7 %.

Entä sitten EU:n päästöjen vähentämistavoitteet: Puola 7 %, Romania 2 %, Bulgaria 0 %. Vähiten kivihiiltä käyttävälle Suomelle 39 %:n päästövähennystavoite on EU:n kolmanneksi korkein ja esimerkiksi Ranskalla ja Saksalla ne ovat pienemmät.

Miksi taakanjako on näin epäoikeudenmukainen? Ilmeisesti siksi, että eniten päästöjä tuottavat EU-maat eivät olisi muuten ratifioineet Pariisin sopimusta.   Suomen hallitus otti eniten saastuttavien EU-maiden taakan Suomen kannettavaksi täysin tietoisena siitä, ettei Suomi ilman taloudellisia ja tuotannollisia leikkauksia pysty 39 %:n päästövähennyksiin.

Päästöjen taakanjaossa ei huomioitu lainkaan, että suomalaiset energia- ja teollisuuslaitokset ovat jo minimoineet päästönsä. Nyt tehdyllä päästöjen taakanjaolla EU ei tule lunastamaan Pariisissa lupaamiaan tavoitteitaan.   Sopimus pitäisikin neuvotella uudelleen ja laatia sellaiseksi, että se huomioi EU:n päästöjen taakanjaon oikeudenmukaisesti.