Kevytyrittäjät sote-palveluiden tuottajina?

Kysyin pari viikkoa sitten hallitukselta seuraavaa:

Eikö olisi tarkoituksenmukaista työllisyydenkin kannalta, että ns. kevytyrittäjät voisivat osallistua palveluntarjoajina sote-palvelujen tuottamiseen erityisesti henkilökohtaisen budjetin avulla hankittavien palveluiden osalta?

Ministeri Saarikon vastaus:

Palvelusetelikokeilu tuottaa tietoa sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapautta koskevaan valmisteluun, ja se on osa valtioneuvoston Palvelut asiakaslähtöisiksi –kärkihanketta. Kokeiluissa on kolme eri sisältöosiota: suoranvalinnan vastaanottopalvelut (ns. sote-keskus), suoranvalinnan suun terveydenhuolto ja henkilökohtainen budjetti. Kokeilut toteutetaan vuosina 2016-2018, josta ne voivat jatkua vuonna 2019 erikseen sovittavalla tavalla. 

Kokeilussa sovelletaan tällä hetkellä voimassa olevaa palvelusetelilakia (569/2009) ja asiakasmaksulakia (734/1992). Kokeiluissa henkilökohtaista budjettia toteuttavien palveluntuottajien tulee olla kunnassa hyväksytty palvelusetelin tuottajiksi. Koska kokeilussa noudatetaan voimassa olevaa palvelusetelilakia, palveluntuottajaksi voi päästä yritys, joka on merkitty ennakkoperintärekisteriin, täyttää kyseiselle toiminnalle yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011) ja yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) asetetut vaatimukset, jonka tuottamat palvelut vastaavat vähintään sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta, jolla on potilasvahinkolain (585/1986) mukainen vakuutus tai muu vastuuvakuutus ja joka täyttää kunnan erikseen asettamat asiakkaiden tai asiakasryhmien tarpeisiin, palvelujen määrään tai laatuun tai kunnan olosuhteisiin liittyvät taikka muut vastaavat vaatimukset.

Kevytyrittäjyyden käsitettä ei ole määritelty laissa. Sillä tarkoitetaan yleisesti sellaista yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa, joka hankkii itse toimeksiantonsa, tekee sovitut työt ja antaa laskutuksen hoidettavaksi laskutuspalveluyritykselle. Kaikilla ns. kevytyrittäjillä ei ole yritystunnusta, jolloin y-tunnuksen puuttuminen johtaa mm. siihen ettei henkilölle voida myöntää lupaa yksityisten terveyspalvelujen tuottamiseen eikä ko. kevytyrittäjä esimerkiksi voi käyttää hyväkseen arvonlisäveron alarajahuojennusta tai muiden yritysten tavoin vähentää tekemiään hankintoja.

Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamisen osalta y-tunnusta ei edellytetä, vaan lupaa voidaan hakea tai ilmoitus tehdä henkilötunnuksella. Kunta voi kuitenkin palvelusetelilain 5 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla järjestäjänä asettaa esimerkiksi palvelusetelikokeilun tuottajille erilaisia vaatimuksia, joiden perusteella osa tai kaikki kevytyrittäjät voivat rajautua tuottajakunnan ulkopuolelle. Tällaisia vaatimuksia voivat olla esimerkiksi alueella käytössä olevat tietojärjestelmät. Sen sijaan kansalliset tietojärjestelmäratkaisut tai niiden kehittäminen eivät rajoita kevytyrittäjien toimimista henkilökohtaisen budjetin palveluntuottajina sosiaalihuollon palveluissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä palvelusetelilaki on suunniteltu kumottavaksi.Tämän lisäksi osana uudistusta ehdotetaan säädettäväksi laki sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta (HE 52/2017 vp). Ko. esityksen 13 §:n mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajaksi voi rekisteröityä yrittäjä tai yhteisö, jolla on y-tunnus. Näin ollen jatkossa sosiaalihuollon palveluntuottajaksi rekisteröintiä varten kevytyrittäjät tarvitsevat y-tunnuksen. Kuitenkin, mikäli henkilökohtaisella budjetilla tuotetaan asiakassuunnitelman mukaisesti sosiaalipalveluina muita palveluja, kuten siivous- ja kuljetuspalveluja, palveluntuottajana voi toimia myös y-tunnukseton kevytyrittäjä. Uudistus mahdollistaisi siten jatkossa kevytyrittäjien toimimisen palveluntuottajana myös tältä osin.

Helsingissä 28.9.2018 Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko

Linkki Saarikon vastaukseen.