Kauniit sanat eivät pelasta suomenhevosta - uudentyyppisiä tukimuotoja ei ole suunnitteilla

Keskiviikko 18.11.2020 klo 11.15 - Leena Meri


Kysyin ministeri Lepältä, suunnitteleeko hallitus varsarahan palauttamista suomenhevosten kasvattajille. Valitettavasti vastaus ei ollut sitä, mitä toivoin.

Vastauksessa kerrotaan, että kasvatustukijärjestelmää on pyritty selkiyttämään muun muassa suomenhevosille suunnattujen palkintojen korottamisella. Kasvatustuki pyritään kuitenkin suuntaamaan mahdollisimman tasapuolisesti eri rotujen kesken. Lisäksi ministeri mainitsee maatalouden ympäristötuen, josta on myönnetty alkuperäisroduille tarkoitettua tukea. Tuella on kuitenkin tiukat kriteerit, sillä tukea ei voi saada muut kuin viljelijät tai puutarhatalouden harjoittajat.

Ministeri sanoo, että suomenhevosten varsojen määrä näyttää pysyvän samanlaisena kuin edellisinä vuosina, mutta ongelma onkin pitkän ajan kehitys, jossa varsojen määrä on pysyvästi jämähtänyt alhaiseksi. Ministeri ei tunnu tietävän suomenhevoskannan laskusta eikä myöskään tunne monisukuisuuden säilyttämisen tarpeesta. Mitä pienempi kanta on, sitä vähemmän on eri sukuisia hevosia, joka taas johtaa lopulta rodun köyhtymiseen ja sammumiseen.

Ministeri mainitsee myös, että EU:n valtiotukisäännökset on otettava huomioon. Epäilen, että jos EU on myöntänyt suomenhevoselle alkuperäisrodun statuksen, niin sitä ei saisi suojella kansallisesti. Pidän epäuskottavana, että EU puuttuisi asiaan, jos Suomi tukisi alkuperäisrodun säilymistä varsarahalla. Ministeri ei avannut sen enempää, miksi EU olisi varsarahan este, minkä takia heräsi tunne, että yritetäänkö tässä vain piiloutua EU:n selän taakse?

Olemme samaa mieltä siitä, että hevosalalla on merkittävät suorat ja välilliset työllistämisvaikutukset. Mielestäni kuitenkaan ei voida tyytyä toteamaan, että Suomessa ja muualla Euroopassa iso osa kasvatuksesta tapahtuukin pienissä yksiköissä, vaan näitä pieniä yksiköitä pitää tukea. Kuten ministerikin sanoo vastauksessaan, nämä pienet kasvattajat pyrkivät usein toimeentulon vuoksi samalla harjoittamaan myös jotain muuta hevostalouteen liittyvää, josta jälleen kerran koko hevosala hyötyy.

Kauniit sanat hevosalan tärkeydestä ja suomenhevosen asemasta eivät riitä, jos konkreettista tukea ei ole tulossa. Kokonaisuudessaan vastauksesta näkyy ministerin tietämättömyys suomenhevosen tilasta ja suoranainen välinpitämättömyys ainoan suomenhevosen säilymisestä.

Kirjallinen kysymys on luettavissa täältä.

Vastaus kirjalliseen kysymykseen on luettavissa täältä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini